Rasitusmurtuma on pieni halkeama tai alkava murtuma luussa, joka syntyy, kun luusto altistuu toistuvalla, pitkäaikaisella kuormituksella ilman riittävää palautumista. Toisin kuin tavallinen murtuma, joka johtuu useimmiten äkillisestä traumasta, rasitusmurtuma kehittyy vähitellen, kun luun luonnollinen uudismuodostus ei ehdi korjaamaan kuormituksen aiheuttamaa hajoamista.
Rasitusmurtumia esiintyy yleisimmin jalassa (erityisesti jalkapöydän luissa), sääriluussa (tibia) ja lantiossa, mutta niitä voi esiintyä myös esimerkiksi pohjeluussa, kantaluussa ja reisiluun kaulassa. Jalkapöydän luut ovat erityisen alttiita, koska ne joutuvat suuriin taivutus- ja kiertovoimiin ponnistuksessa, niissä on suhteellisen pieni poikkipinta-ala ja ne ovat jäykästi kiinnittyneet keskijalan luihin — kaikki tämä aiheuttaa suurta paikallista kuormitusta kävellessä, juostessa ja hypätessä.
Rasitusmurtumat johtuvat toistuvasta kuormituksesta, eivät yksittäisestä akuutista traumasta. Tyypillisiä riskitekijöitä ovat juokseminen, pitkät marssit, hyppelyharjoittelu ja urheilulajit, joissa on paljon suunnanmuutoksia.
Äkillinen harjoittelumäärän tai -intensiteetin lisääminen tai siirtyminen kovemmalle/erilaiselle alustalle lisää kuormitusta nopeammin kuin luusto ehtii sopeutua. Näin syntyy epätasapaino luun hajoamisen ja uudismuodostuksen välillä.
Lepoa ja ravintoa koskeva puute heikentää luun korjauskykyä, mikä lisää riskiä, että pienet mikrohalkeamat kehittyvät rasitusmurtumiksi.
Rasitusmurtuman oireet alkavat usein epämääräisinä rasituksessa ja muuttuvat ajan myötä paikallisemmiksi vaurioituneella alueella. Varhaisessa vaiheessa vaiva helpottuu levossa, mutta myöhemmin voi ilmetä myös leposärkyä.
Oireita voivat olla turvotus, joskus lievä mustelma, sekä selkeä arkuus painettaessa tiettyä kohtaa. Oireet voivat muistuttaa muita tiloja (esim. säärikalvon ärsytystä tai jännekipua), mikä voi viivästyttää diagnoosia.
Rasitusmurtumaa hoidetaan yleensä aktiivisella levolla: vähennä tai keskeytä kuormitus, joka aiheuttaa kipua, jotta luu ehtii parantua. Kivuton arkiliikunta on suositeltavaa, mutta vältä hyppyjä, juoksua ja raskaita nostoja, kunnes olet täysin oireeton.
Kuormitusta vähentävät apuvälineet voivat nopeuttaa paranemista, esimerkiksi iskunvaimennuskengät ja erikoispohjalliset. Jalan rasitusmurtumassa rullapohja (hiilikuitulevy) tai kengät, joissa on sisäänrakennettu etuosan jäykkyys, toimivat vähentämällä päkiän taipumista ponnistuksessa.
Vaikeammissa tapauksissa tai jos kipu jatkuu, terveydenhuolto voi suositella jäykkää saapasta (walker) tai ortoosia, joka tilapäisesti immobilisoi alueen. Paluu liikuntaan tulee tapahtua asteittain ja vasta, kun olet täysin kivuton kävellessä, hypätessä paikoillaan ja kevyessä juoksussa.
Apuvälineiden tarkoituksena on vähentää paikallista kuormitusta, vaimentaa iskuja ja antaa luulle mahdollisuus parantua ilman täydellistä liikkumattomuutta.
Rullapohja keventää jalan kuormitusta vähentämällä päkiän taipumista ja siirtämällä painetta tasaisemmin askeleen aikana. Pitkittyneissä oireissa voidaan käyttää jäykkää saapasta tilapäisesti immobilisointiin ja kivun lievitykseen.
Apuvälineitä voidaan sovittaa ortopedin, fysioterapeutin/toimintaterapeutin tai erikoisliikkeen kautta. Oikein sovitetut pohjalliset ja kengät voivat helpottaa arkea, vähentää kipua ja nopeuttaa paranemista.
Vähennä tai vältä kipua aiheuttavia aktiviteetteja ja valitse kengät, joissa on hyvä iskunvaimennus sekä arjessa että harjoittelussa. Lepää kuormittavista liikkeistä paranemisjakson aikana ja palaa vähitellen oireettomuuden mukaan.
Itsehoitona voidaan käyttää lääkinnällistä laserhoitoa palautumisen edistämiseksi; vaikutus vaihtelee yksilöllisesti ja sen tulee aina yhdistyä kuormituksen keventämiseen. Huolehdi myös riittävästä energian, proteiinin, kalsiumin ja D-vitamiinin saannista sekä unesta optimaalisen paranemisen tukemiseksi.
Rasitusmurtumia voi ehkäistä seuraavasti:
Lue lisää oppaita yleisistä terveysongelmista, kuten esimerkiksi Polviongelmat ja Ristisidevamma.